Olin suunnitellut tämän tekstin otsikoksi ”Hyvät hanskat vetää käteen”, mutta tulin toisiin aatoksiin. Ehkä huono huumorini ei puhuttele muita kuin itseäni. Se olisi kuitenkin ollut ihan kohdallaan, koska tuo kriteeri toimi aikoinaan lähtölaukauksena innokkuudelleni tehdä käsineitä.
Vuonna 2008 nimittäin loukkasin käteni. Onnistuin katkomaan jänteitä oikeasta kädestäni siivotessani keittiön kaappeja. Monitoimikoneen terä tipahti ylähyllyltä ja sain todeta omaavani ilmiömäiset refleksit napatessani sen lennosta. Samoin kuin sen, että terä oli ( varmastikin käytön puutteesta johtuen) miellyttävän terävä. En edes huomannut toimittaneeni kaksi sormea toimintakyvyttömäksi.
Siivoaminen on siis vaarallinen laji, ja pyrinkin ansiokkaasti välttelemään sitä. Muistona minulla on ikuisesti koukussa oleva pikkusormi, joka roikkuu lähinnä koristeena matkassa. Siinä on kyllä hyvä roikottaa kaikenlaista.
Käytännön elämää tämä ei juurikaan ole haitannut. Ongelmaksi koin kuitenkin, että hanskojen, varsinkin sormikkaiden löytäminen oli hankalaa. Niinpä aloin tekemään niitä. Ensin itselleni tietenkin. Ja sitten äidilleni yhdet. Ja sitten tajusin, että sormikkaitakin voi koristella kaikenlaisilla härpäkkeillä. Kuin myös senkin, että sormikkaiden tekijöitä on aika vähän.
Olen itsekin suomalainen nainen, ja tunnistan käytännöllisyyden. Se on meille ykkösjuttu. Ja väreinä tietenkin harmaa, ja musta.. Näitä värikkäitä, koristeltuja sormikkaita tein myyntiin lähinnä ulkomaille parin-kolmen vuoden ajan. , Alla olevat vanhan roosan väriset olivat niin suositut, että niitä sai tehdä kyllästymiseen asti.
Sormikkaita tosiaankin tein muutaman vuoden sillä innolla, että tuli mitta totaalisesti täyteen. Niinpä olivatkin useamman vuoden kokonaan tauolla. Viime syksynä otin niitä taas valikoimaan, tosin aika maltillisissa väreissä. Kovasti kyllä kutkuttelisi tehdä muutamat vähän räväkämmätkin tapaukset.
Kuluva talvi on saanut minut myös innostumaan lapasten teosta uudemman kerran. Ja niiden kanssa olenkin jo saanut vähän revitellä värien kanssa. Lapasaiheisiin palaankin sitten toisen kerran. Helmikuu lähenee loppuaan ja sitä myöten myös kevät lähestyy. Ja sormikaskausi..
Käsintehtyä iloa elämään! 