Miten heppa pelasti palelevat kädet..

Rakastan talvea! Tosin olen kova palelemaan, joten kuljen villasukissa kesät talvet. Talvella niitä on jopa useampi kerros päällekkäin. Siis villasukkia, Ja ulos lähtiessä olen ehdottomasti ylipukeutunut, koska pelkään jäätyväni hengiltä. Tosin siihenkään ei ole ollut mahdollisuuksia kuin vasta viime päivinä.

Koirien kanssa lenkkeillessä minulla on ollut ikuisuusongelmana sormien paleleminen. Varsinkin flexien kanssa mennessä tuntuu, että ”kahvakäsi” on alati jäässä. Kun viime viikolla vihdoin saimme oikean talven tänne ja pakkasta reilut, 20 astetta tuli tästä ongelmasta kirjaimellisesti käsin kosketeltava. Päätin ottaa järeät konstit käyttöön ja lainasin mieheni toppasormikkaita, mutta eipä niistä juuri apua ollut. Päinvastoin, niiden ylisuurien rukkasten kanssa oli flexin pitäminen suorastaan mahdotonta. Mutta nämä nyt ovat pieniä harmeja siitä ilosta, että saimme vihdoinkin oikean, ihanan ja valkoisen talven tänne!

Minua on myös vainonnut työhuoneen nurkassa pari lankavyyhtiä. Paikallista tuotantoa. Villaa. Tarkemmin sanottuna lankaa, jossa suomenhevosen ja suomen lampaan villaa. Olin haaveillut siitä tekeväni upean, ylisuuren villapaidan, jonka sisään saisin hukkua. Lanka oli aivan fantastisen tuntuista ja ilo kutoa. Kunnes tuli se mutta.. neuleesta tuli niin karheata ja pistävää, että keskeneräinen työ sylissä kutitti ja pisteli jopa vaatteiden läpi. Oli pakko luopua siitä ajatuksesta, että paidan siitä tekisin. Jouhipaitaa en ole ikinä halunnut, enkä ajatellut myyntiinkään tehdä. Vai olisikohan sellaisille markkinoita?

Langat kyllä vaivasivat mieltäni kovasti. Varsinkin, kun olin kuullut tarinan hevosesta, jonka villasta se oli tehty. Hän on suomenhevonen nimeltä Kerppu. Kerppu oli terapiahevonen ja ilmeisesti kutsumusammatissaan. Herkkä ja viisas hoitaja. Näin olen kuullut. Kerpusta on jo aika jättänyt, mutta minua viehätti suunnattomasti ajatus, että osa hänestä jatkaa työtään tämän ihanan ja lämpimän langan mukana.

Kerppu-lanka ( kuten sen ristin) ja jäätyneet näppini saivat minut palaamaan lapasmaailmaan. Olinhan jo aiemmin tehnyt vedenkantolapasina tunnettuja vuorellisia lapasia. Päätinkin tehdä tästä langasta samalla metodilla, mutta sillä erolla, että vuoren muodostavat langat ovat samaa villaa, jota käytön huovutustöissäni. Näistä vielä harjasin kuidut auki, joten lapasen vuori on aivan unelmaisen pehmeä ja paksu. Uskon todellakin tehneeni täydelliset, suomalaiset lapaset suomalaiseen talveen.

Lapaset ovat värjäämätöntä villaa

Koostumus 30% suomen hevosta, 70% suomen lammasta

Tältä näyttää lapanen nurin käännettynä

Minulla vielä lankaa riittää muutamaan lapaspariin… Teenkö sinullekin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s