Marraskuussa 2019 olin Vihdin Naisten Messuilla tuotteideni kanssa. Peittoa, töppöstä ym pääsääntöisesti neulottua tavaraa. Muistan elävästi, kuinka suureen ääneen kailotin kollegalle, että virkkaaminen on vain välttämätön paha käsityömaailmassa, jota harrastetaan vain äärimmäisessä hätätilanteessa. Mieluiten vältetään kokonaan.
Tästä pari kuukautta eteenpäin ystäväni kysyi minulta, osaanko virkata. Hänellä olisi yksi projekti, johon etsii tekijöitä. Ihan kirkkain silmin valehtelin, että ”joo, tosi hyvin!” Kyse oli virkatuista, söpöistä eläinhahmoista, amigurumeista. Illan sitten vietinkin netissä etsien jotain aloitteilijoille sopivia ohjeita. Tarkoitukseni ja vilpitön uskoni oli, että opin ammattilaiseksi parin päivän treenillä..
Vasenkätiset aivoni olivat aivan sijoiltaan, kun yritin avata virkkauksen termejä ja tekniikoita itselleni. Pikkuhiljaa sain kuitenkin värkättyä ensimmäisen pupuni valmiiksi ( taisi olla kolmen päivän projekti ) Lopputulos ei nyt ollut aivan samanlainen kuin olisi pitänyt, mutta virkattu yhtä kaikki. Tein vielä toisen, kolmannen, jne..
Jotenkin tämä uuden taidon opettelu kiehtoi ja haastoi niin, että aloin miettimään, mitä kivaa pientä voisin virkkaamalla tehdä. Kaunis Essi-russelini osallistui aivoriiheen ja päätin tehdä hänen kasvoillaan varustetun avaimenperän. Sepä onnistui aivan yllättävän hyvin! Innokkaana FB käyttäjänä laitoin avaimenperästä kuvan Jackrussell-ryhmään. En ollut uskoa silmiäni, kun sain monta kymmentä yhteydenottoa asian tiimoilta. Ei muuta kuin tuumasta toimeen ja terrierin päitä virkkaamaan.
Kyselyjä alkoi tulla myös muiden rotujen omistajilta ja uskaltauduin luopumaan rotuerottelusta. Itse asiassa tästä tuli rakkautta yli rajojen, sillä aloin tekemään avaimenperiä puhtaasti koirien kuvien perusteella, jolloin on täysin toisarvoista, mikä rotu on kyseessä.
En kykene massatuotantoon. Mikään ei ole tylsempää, kuin tehdä samaa juttua aina uudestaan ja uudestaan. Sukka- ja lapasparinkin tekeminen tuntuu minusta ylivoimaiselta, koska siinähän pitää tehdä kaksi samannäköistä juttua. Tai se olisi ainakin tarkoitus.
Nämä avaimenperät taas ovat kaikki erilaisia. Vaikka periaatteessa tuote on sama, on jokainen kuitenkin omanlaisensa. Minulla on aina mallin kuva tabletilla pöydällä auki ja jokaisen kanssa joutuu miettimään, miten toteuttaa. Minusta on ihana tietää mallin nimi, sillä ”juttelen” hänelle tehdessäni avaimenperää. Lupaan aina tehdä parhaani, jotta mammakin ilahtuu ( 99% tilauksista tulee naisilta ) Ja omat koirani osallistuvat keskusteluun, jolleivät muuten, niin ainakin olemalla läsnä.
Vaikka kyse ei ole tämän kalliimmasta tuotteesta ( 20€), en missään nimessä halua tuottaa pettymystä asiakkaille. Siksi minulle on tärkeää, että tilaaja näkee lopputuloksen ennen maksua. Pääsääntöisesti olen onnistunut näiden kanssa, mutta välillä ovat taidot loppuneet kesken. Ja välillä oma näkemykseni on ollut täysin väärä. Olen siis luullut onnistuneeni, mutta tilaaja on toista mieltä. Silloin joko yritän niin pitkään uudestaan, että onnistuu tai sitten perutaan koko homma. Näitä onneksi on tullut vastaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Mutta parempi näin, kuin että asiakas joutuisi maksamaan tuotteesta, joka ei vastaa odotuksia. Ja arvostan sitä, että kriittinenkin palaute annetaan suoraan. Reilu peli molempiin suuntiin.
Annoin tälle kirjoitukselle otsikoksi 1001 koiran päätä. Todellisuudessa en vielä ole tuota maagista 1000 rajaa rikkonut, mutta otsikkona kuulosti hyvältä 😊 Ja siihen tähdätään.
Käsintehtyä iloa elämään! 